Miksi tarinat ovat tärkeitä? Millainen tarina tekee suurimman vaikutuksen? Mihin tarinan voima perustuu? Luova tutkijamme Lotta Lamberg perehtyi asiaan.

Meille ihmisille on luonnollista jäsentää maailmaa tarinoiden kautta. Vaikuttava tarina voi muuttaa käyttäytymistä, asenteita ja tunnetiloja. Yllättävä tieteellinen selitys sille, miksi eläydymme tarinoihin, löytyy aivoissamme hyrräävistä kemikaaleista.

Oksitosiini-neurokemikaali aivoissamme kertoo, milloin on turvallista lähestyä muita ja milloin toinen vaikuttaa luotettavalta. Oksitosiini liittyy muun muassa empatiaan, luottamukseen, seksuaaliseen toimintaan sekä ihmissuhteiden rakentumiseen.

Aivomme tuottavat oksitosiinia myös sellaisissa tilanteissa, joissa emme ole kasvotusten: esimerkiksi video-, teksti- tai audiomuotoisten tarinoiden äärellä.

Hahmoja ja jännitettä

Tutkimusten mukaan etenkin hahmovetoiset tarinat saavat aivomme tuottamaan oksitosiinia. Oksitosiinin on havaittu olevan yhteydessä siihen, miten huolissaan ihmiset ovat tarinassa esiintyvien hahmojen puolesta.

Paul J. Zakin ja hänen tutkimusryhmänsä toteuttamassa tutkimuksessa selvisi, että motivoidakseen halua auttaa muita, tarinan on ensin ylläpidettävä ihmisen huomiota kehittämällä tarinan aikana jonkinlainen jännite. Jos ihminen sitoutuu tarinan hahmoihin, hänestä tuntuu kuin hän itse olisi osa tarinaa.

Kun tarina saa ihmisen välittämään siinä esiintyvistä hahmoista, aivomme kokevat tarinan hyväksi – oli kyseessä sitten surullinen tai iloinen tarina.

Aivoja hivelevä draaman kaari

Aristoteleen, Gustav Freytagin ja Joseph Campbellin kaltaiset teoreetikot ovat esittäneet, että dramaattisten esitysten nousevat ja laskevat jännitteet helpottavat yleisön emotionaalista yhteyttä hahmoihin. Jokainen tarina on jollain tavalla erilainen, mutta draaman kaaren ansiosta tietyllä tapaa tuttu. Tällaista kaavaa klassisen Hollywoodin tarinanikkarit kutsuvat termillä ”surprising familiarity”.

Myös aivotutkimus todistaa draaman kaaren merkityksen. Eräässä tutkimuksessa koehenkilöille esitettiin kertomus, jossa oli selkeä draaman kaari. Kertomuksen havaittiin kohottavan oksitosiinin tasoja testiyleisön aivoissa.

Jatkoa ja sassiin, kiitos!

Tällaiset tieteelliset tutkimukset saavat pohtimaan omia kokemuksia tarinoiden parissa. Moni meistä on saattanut elokuvan päättymisen jälkeen jäädä kaipaamaan tarinassa esiintyneitä hahmoja. Aivojemme oksitosiini jättää kytemään tarpeen tarinan jatkumiselle. Siksi tarinateollisuus vastaa kemialliseen tarpeeseen luomalla rakastetuille tarinoille aina uusia jatko-osia.

Entä oletko koskaan miettinyt, millainen on sinun tarinasi? Millaisia hahmoja siinä esiintyy tai millainen draaman kaari siihen muodostuu? Saako se kuulijasi oksitosiinit liikkeelle?

3 pääpointtia tarinoista ja aivokemiasta:

  1. Tarinat saavat aivomme erittämään oksitosiinia, luottamus- ja empatiahormonia.
  2. Kun ihminen kokee olevansa osa tarinaa, hän kiintyy siihen todennäköisemmin. Kiintymyksen syntymistä edesauttaa, jos tarinassa on samastuttavia hahmoja.
  3. Jännite ja selkeä draaman kaari saavat ihmisen huomion pysymään tarinassa. Mitä paremmin huomio pysyy, sitä todennäköisempää yleisön kiintyminen on.

Jos sinua kiinnostaa, miksi brändi tai yritys tarvitsee tarinan, katso tästä lyhyt DuranTalks-sarjamme videohaastattelu.

Lähteet:

Burke, S. 2017. The Art of Storytelling in Content Marketing
MacGill, M. 2017. What is the link between love and oxytocin? 
Murphy Paul, A. 2012. Your Brain on Fiction. The New York Times
Zak, Paul J. 2014. Why Your Brain Loves Good Storytelling
Zak, Paul J. 2015. Why Inspiring Stories Make Us React: The Neuroscience of Narrative